Digitaalisesta elämästä takaisin elävään elämään

Digitalisaatiolla on paljon hyvää, mutta sen ei koskaan tulisi olla kapteenina ihmisen elämässä. Digitalisaatio on vallannut ihmisen elämää pienessä ajassa massiivisesti. Lapset syntyvät digitalisaatioon ja se on heille pienestä asti osa elämää. Mitä enemmän lapsi tai aikuinen uppoutuu digitalisuuteen sitä kauemmaksi hän liukuu elävästä elämästä. 

Elävä elämä on yhteyttä itseen, yhteyttä luontoon ja toisiin ihmisiin.

Älylaitteilta tuleva materiaali on hyvin koukuttavaa - se on huumeen kaltaista. Monet ihmiset jo tiedostavatkin olevansa riippuvaisia älylaitteista. Älylaitteilla oleminen vie läsnäolon suhteessa itseen, luontoon ja muihin ympärillä oleviin ihmisiin. Ihminen vieraantuu näistä ihmisyyteen vahvasti ja kallisarvoisesti liittyvistä perusasioista. 

Vanhemman tehtävä on rajata lapsen ja nuoren älylaitteella olemista. Yhtä tärkeää on rajata omaa älylaitteiden käyttöä. Enemmän läsnäoloa - enemmän Rakkautta!

Liika älylaitteilla oleminen aiheuttaa niin psyykkisiä, sosiaalisia kuin fyysisiä haittoja. Ihmisen mieli ja hermosto ovat kovilla jatkuvassa ärsyketulvassa. Ihmisen sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään somen maailmassa. Myös fyysinen keho voi huonosti, kun älylaitteilla on liikaa. Oma tieteen alansa ovat sähkömagneettiset kentät, mitkä langattomat verkot saavat aikaan. Näiden haittavaikutuksista ei ole vielä riittävästi tietoa. 

Tarvitsemme digitaalisuutta, mutta sen pitäisi olla elämän kannalta hyödyttävä tekijä - ei elämältä vievä tekijä. Ei menetetä uutta sukupolvea älylaitteille - suodaan heille elävä elämä. 

Parasta tässä asiassa on, että Ihan jokainen ihminen voi päättää olla vähemmän älylaitteilla. Älylaitteet syrjään ja elämään enemmän elävää elämää. - Minna