Tärkeä luontoyhteys

Olen maaseudulta kotoisin ja elänyt lapsena metsissä, pelloilla ja järvien rannoilla. Luonto oli aivan äärellä ja tarjosi lapselle hyvin opettavaisen ja hyvän maaperän kasvaa. Maaseudulla sai myös nähdä hienosti luonnon kiertokulun. Muutin nuorena kaupunkiin ja siitä lähti vieraantuminen luonnosta. Olen aina kuitenkin arvostanut ja kunnioittanut luontoa, mutta vieraantumisen aikana kävin aika vähän esim. kävelemässä metsissä. 

Onneksi erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana olen palannut taas hienoon luontoyhteyteen. Minulle se tarkoittaa sitä, että hakeudun ihan tietoisesti luonnon paikkoihin, kuten puistoihin, metsiin ja järvien rannalle. Fiilistelen luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta. Istuskelen omalla pihallani, kuljen paljain jaloin ja käyn mahdollisimman paljon uimassa luonnon vesissä. Tykkään myös valokuvailla luonnon "ihmeitä". Luonnon arvostaminen ja kunnioittaminen tarkoittaa minulle sitä, että en roskaa luontoa, katko turhaan kukkia, pensaita tai puita, kierrätän kaiken mahdollisen, en tapa turhaan hyönteisiä tms... Jos kerään luonnosta marjoja, kasveja, kiviä tai kukkia - liitän siihen kiitollisuuden.  Myös ravintoni koostuu mahdollisimman paljon tuoreesta ja puhtaasta ruuasta. Koen, että mitä "elävämpää" ja puhtaampaa ruoka on, sitä paremmin kehoni ja mieleni voivat. Tykkään myös siunata mielessäni kaiken ruuan mitä syön. 

Ajattelen, että meidän vanhempien tehtävä on vaalia lapsiemme luontoyhteyttä ja luonnon arvostamista.

Nykypäivänä monen lapsen ja nuoren luontoyhteys voi olla hyvinkin hentoista. Sähköiset "vempaimet" vievät usein suuren osan lapsen ja nuoren ajasta. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että vanhemmat veisivät lapsiaan enemmän luontoon. Luonnossa liikkuminen onkin hyvää vastapainoa nykypäivän hektiselle elämänmenolle. Samalla niin lapsen kuin vanhemman hyvinvointi lisääntyvät. Luonto hoitaa kehoa ja mieltä sekä lisää luovuutta. - Minna